Meidän aika on mennyt maastoillessa. Viime kengityksessä (1kk sitten), hevosilta otettiin kengät pois ja kaviot vain vuoltiin. Huonon rahatilanteen takia päätin, että hevoset laitetaan seuraavan kerran hokkikenkään vasta kun jäät tulevat. Domilla ei ole ollut mitään ongelmaa kengättömyyden kanssa, painaa menemään vaikka minkälaisessa sorassa. Arttu sen sijaan on vähän herkempi, ja kovalla kivisellä alustalla ontuu. Onneksi täällä on pehmeitäkin hiekkateitä, joissa ollaan menty kun pelloilla ravailu on alkanut kyllästyttämään. Alkuun Artun kanssa mentiin ojiakin pitkin, mutta nyt tuon kaviot on turtunut jo sen verran, että pystyy kunnon tielläkin jo kävelemään konkkaamatta.

Suurin osa pelloista on nyt kynnetty, joten koulua ei olla päästy enää vääntämään, esteetkin jäi pois ohjelmasta hetkeksi aikaa. Nuo kovemmat treenit on sitten korvattu kevyillä lenkeillä joka päivä. Artun kanssahan voin yksin jo lähteä maastoon, ja iltaisin puolen tunnin lenkki aina vedettiinkin, kun siskot eivät päässeet mukaan. Domi jäi vähemmälle liikunnalle, joten päätin kokeilla miten se tulisi käsihevosena.

Ja hienosti se tulikin. Suitset päähän, deltaan ohja kiinni ja toinen pää ohjasta käteen. Domi tulee hienosti koko ajan Artun perässä, pariin kertaan on vierelle yrittänyt, mutta jättäytyy taakse kun nostan vähän kättäni. Arttuakaan ei yhtään haittaa, vaikka Domi tulee ihan perässä kiinni, eikä se ex-ravurina hämäänny tuosta ohjastakaan joka heiluu takana. :) Toistaiseksi mennään vain käyntiä ja pitkiä ravipätkiä, laukkaa en ole uskaltanut kokeilla, jos vaikka tuo Domi innostuisikin lähtemään... Viime aikoina tamma-mammalla on ollut sen verran laukkavaihde päällä, että sillä on ollut vaikeuksia pysyä Artun takana. Siskojani en  sen kanssa viitsi päästää edessä laukkaamaan, täytyy taas joku kerta mennä sillä itse edellä ja joku kokeneempi saisi tulla Artun kanssa perässä, niin saisi taas vetää kiitolaukkaa niin pitkän pätkän kuin Domi jaksaa... tai vielä vähän pidempäänkin. ;) Jos se laukka taas rauhoittuisi niin, että pysyisi kiltisti siellä Artunkin takana.

Domi on kyllä kiva koni, siihen pystyy luottamaan. Yksi päivä siskojeni puhdistaessa varusteita, otin Domin harjaukseen. Itsellä ei ollut tekemistä, mutta noita täytyi kumminkin vahtia, joten päätin mennä syöttämään DOmia. Selästä käsin. Laatikon päältä hyppäsin Domin selkään, irrotin narun seinästä ja pohkeilla ohjasin sen nurmikolle. Ja se toimi! Ohjaus vain oli vaikeaa, kun se onnistui vain yhteen suuntaan riimunnarun takia... Kyllä se sitten lopuksi alkoi sujumaan, siskoni otti Artun naruun ja käppäiltiin niin vähän pihaa ympäri. Oli tuulinen päivä, ja takapihalla Arttu säikähti lipputangon naruista kuuluvaa ääntä. Hevosten pyöriessä varmuuden vuoksi liuin hienosti alas selästä. ;) Tallilla menin vielä takaisin selkään ja otettiin parit kaarrokset ennen kuin Domi pääsi takaisin tarhaan.

Toivottavasti Artusta tulee joskus samanlainen, vielä ei luottoni siihen ole ihan täysi kymppi. Se kun on tuollainen höpsö luonnonlapsi. :) Joitain asiota se ei säiky, sitten ihan puskista se säikähtää jotain ei niin pelottavaa. Ja herran rodeilu on jatkunut, laukassa varsinkin se tykkää pukitella. Siitä oli hyvää vauhtia tulossa "lastenratsu" maastoonkin, ja se onkin, kunhan askellajeina on käynti ja ravi. Laukassa se sitten vähän innostuu, yhdellä lenkillä oli vaikeuksia saada se hidastamaan. Tai sitten syynä on sama kuin DOmillakin, ettei se pääse nykyään tarpeeksi laukkailemaan. Pellolla ei laukata, ja nuo isot tiet tahtoo olla vähän liukkaita. Ja suurin syy on se, että jos tiellä yhtäkkiä tulee eteen sellainen sorakohta ja Arttu laukkaa siihen, on nurin koko hevonen, kun sillä ei ole niitä kenkiä... Toivottavasti kohta tulee lumi ja jäät, saa hevosille hokkikengät ja pääsee taas kaahaamaan. :)

Viime viikolla käytiin viimeistä kertaa lammella polskimassa. Viime kerrasta oli jo vähän aikaa, joten Arttu painui innoissaan veteen. Vähän sitä jää ihmetytti, eikä se paksuimmalle jäälle uskaltanutkaan astua. Domia sai hetken suostutella, mutta kyllä sekin tuli loppujen lopuksi Artun perässä.

Suurin uutinen viime päiviltä on se, että hevoset ovat oppineet avaamaan portin... Koko kesän noiden portiksi on riittänyt lautalankku, mutta nyt joutuu ylänarunkin laittamaan. Toissapäivänä jompi kumpi oli onnistunut avaamaan sen (olisiko kyhnyttäneet itseään sitä vasten?), mutta sillä kertaa hevoset eivät lähteneet, vaan mussuttivat tyytyväisenä heinää katoksessa. Siskoille uusi ohjeistus, narutkin kiinni. Eilen sitten... Ajeltiin kotiin, kun veli soitti että hevoset on karannut. Juoksentelivat pihassa ja tiellä, Arttu lähti seuraamaan Jehovien todistajien autoa... xD Tulivat sen perässä pihaan, ja sitten joku jumalasta puhumaan tullut meni ilmoittamaan veljelleni, että täällä on hevosia vapaana. Hetken se kerkesi puhumaan synneistä ym. veljelleni, ennen kuin hän pääsi ottamaan hevosia kiinni. Nopeat heiheit, ja kyllähän se sitten siirtyi seuraavaan talouteen... Artun ja Domin köpötellessä auton edessä. Veljeni haki sitten Artun, ja Domi tuli kiltisti perässä tarhaan. Lankku oli maassa, narua ei ollut pistetty. Tällä kertaa siskolle annettiin uudet ohjeet vähän kovemmalla äänensävyllä. ;)

Aamulla oli kova kaatosade, joten hevosilla oli sadeloimet päällä. Arttu oli onnistunut rikkomaan kummatkin mahasoljet, toinen oli katki ja toinen irronnut. Että sellaista. Nyt saatiin kuitenkin se varmuus, että nuo on kotiutunut, ja pysyivät pihassa. Viimeksihän ne painoivat naapuriin kilsan päähän, ennen kuin pysähtyivät pellolle syömään.