Blogissa pääesiintyjinä ovat lv-tamma Cankus Dominique "Domi" ja hänen poikansa lv-ruuna Halfmoon's Aron. Domi on omistuksessani, mutta Aron on meillä tällä hetkellä ylläpidossa.

Kirjoittaja on 18-vuoden ikäinen hevostyttö täältä Satakunnasta. Hevostelu alkoi 10-kesäisenä, maastotallilla jossa tutuksi tuli enemmänkin hevosten hoitaminen kuin oikeaoppinen ratsastus. 12-vuotiaana menin sitten SRL: hyväksymälle harrastetallille, missä opin sitten enemmänkin koulu- ja esteratsastuksesta. Kesät vietin tuolla "maastotallilla" leireillen, myöhemmin tuli sitten tuolla harrastetallillakin vietettyä pari viikkoa.

Tämmöinen tallilta-tallille-seilaaminen oli joskus vähän raskasta, mutta mitähän sitä ei hevosten eteen tekisi. :) Myöhemmin on tullut mietittyä, kuinka tuo reissaaminen lopulta maksoi itsensä takaisin. Toisella tallilla opin kaiken oleellisen hevosten hoitamisesta, sinne kun mentiin niin kaikki tehtiin alusta loppuun itse + vähän muutakin. :) Maastossa vietettiin suurin osa ajasta, siitä sai myös jonkinlaista varmuutta ratsastamiseensa. Loppuaikoina ratsastin maastossa myös paljon nuoria suomenhevosia. Harrastetallilta käteen jäi oikeanlainen ratsastusasento + apujen käyttö. Siellä sain ratsastettavakseni myös vähän kokeneemman kaliiperin hevosia, joiden kanssa sai oikeasti käyttää kaikki ratsastustaitonsa ja vähän enemmänkin.

Nelisen vuotta sitten sain oman koiran, jonka kanssa aloin harrastamaan useampaa lajia. Se vei suurimman ajan tuosta "hevostelu-ajasta". Vuoden verran ratsastelin yhtä yksityistä new forest-ponia, mutta ratsastustunneilla en enää käynyt. Tuo maastotalli lopetti toimintansa, ja tuo harrastetallin meno ei enää niin innostanut. Itse kun tykkään vähän rennommasta meiningistä, ja hevosten kanssa kaikenlainen puuhastelu meni joskus ratsastamisenkin edelle.

Viime keväänä parin vuoden ratsastustauon jälkeen kaverini sai minut innostettua taas hevostelemaan. Nyt piti kuitenkin etsiä uusi talli... Kävimme parillakin tallilla ratsastustunnilla, kunnes kolmannessa tärppäsi. Se oli ihan erilaista mihin olimme aikaisemmin tottuneet, mutta tallin ideologia kiinnosti ainakin minua. Nyt puhun siis ns. luonnollisesta/pehmeästä hevostaidosta.

Varsinkin nämä maastakäsittely-taidot vetivät minua puoleensa. Ja taas tuli opittua paljon hyödyllistä asiaa hevosten sielunelämästä. Ratsastus oli myös ihan oma lukunsa, rungottomat satulat ja kuolaimettomat. Ja ratsastus piti opetella ihan uusiksi. :)

Viime talvena aloin entistä useammin vilkuilla myytäviä hevosia. Uteliasuuttani soitin myös parille. Varsinaisesti en siis ollut vielä kunnon osto-mielellä liikenteessä, katseltiin vain jos sopiva hevonen osuisi kohdalle.

Asumme siis maalla, metsää useampi kymmenen kilometriä joka suuntaa. Peltoja riittää, tallirakennuskin melkein valmiiksi katsottuna. Opiskelijalla vain tämä ainut ongelma oli raha. Suurin osa niistä kun meni koiriin... Onneksi siskot saatiin hankkeeseen mukaan, ja lopulta myös isä suostuteltua hevosen hommaamiseen. Kunhan me siis itse maksettaisiin kulut.

Markkinoilta ei tuntunut sitä omaa hevosta löytyvän, pistin sitten oma osto-ilmoituksen. Hakusessa olisi siis lv, halpa puskaratsuksi soveltuva otus maalle lapsiperheelle. Ilmoituksia tuli lähemmäs 50, pariin vastailinkin. Myös ylläpitoon tarjottiin hevosta, ja siihen ilmoitukseen heti tartuin. Kyllähän meidän hevosella pitää kaverikin olla. :) Sillä hetkellä budjetti ei vielä riittänyt kahden hevosen ostoon.

Sitten se löytyi. Meidän Domi. Ex-ravuri, useamman vuoden ratsuna ollut, mustanruunikko kaunis tamma. Terve kuin mikä, ja omistajan kanssa juteltuani kiinnostukseni vain nousi. Meidän puolelta tuo talli- ja kaveriasia vähän hidasti hommaa. Marras- ja joulukuu vaihdettiin tiheään s-postia, ja tammikuun alussa päätimme kaverini kanssa lähteä katsomaan hevosia. Meille kun tarjottiin myös kyseisen tamman 5v. varsaa ylläpitoon.

Maaliskuun 14. meille sitten muutti Domi ja Aaron. Kyllä sitä odotettiinkin. :) Domi tuli siis pääasiassa siskoilleni opetusmestariksi, Aaron itselleni koulutukseen. Aaroniin rakastuin noilla visiiteillä, Domi taas oli täydellinen hevonen siskoilleni, joilla ei siis ollut ennestään paljoa kokemusta hevosista.

Nyt hevoset ovat olleet meillä 5 viikkoa, ja meillä ollaan totuttauduttu uusiin rutiineihin. Hepat on sopeutuneet hyvin, eikä meidän koirillikaan ollut suurempia ongelmia tottua noihin isoihin mustiin. :)

Alkuun ratsasteltiin vain kentällä, siskoni saivat opetella ratsastuksen alkeita. Aaronin kanssa taas hiottiin tätä ratsastajan kantamista ja liinassa haettiin oikeanlaisia lihaksia. Nyt, viisi viikkoa myöhemmin, kummatkin siskoni osaavat keventää tyylipuhtaasti ja jopa laukkaavat maastossa! Domi ei siis koskaan ennemmin ollut aikaisemmassa kodissaan laukannut, meille tultuaan ensimmäisellä kovavauhtisemmalla lenkillä nousi laukka. Laukannosto on vielä vähän hankalaa edelleen, mutta kun se nousee niin se pysyy siihen asti kunnes ratsastaja himmaa.

Aaronin kanssa ollaan opeteltu laukkapohkeita, pysähtymisiä, peruutuksia ja kaikenlaisia ympyröitä yms. väännöksiä. Paljoa ei kentällä olla kuitenkaan oltu, me viihdytään paremmin tuolla metsässä. :D

Noh, jos tässä olisi jo tarpeeksi esittelyjä tälle kerralle... Myöhemmin sitten lisää.