Blogi jäi kesän ajaksi vähän hunningolle, mutta koitetaan korjata tilanne... :) Kesällä tuli napattua pari kuvaa, ja nyt kun pääsi taas koulun vähän nopeammalle koneelle, sain ladattua ne tännekkin. Pistetään nyt ensin kaikki ratsastuskuvat, niitä on parilta ratsastuskerralta.

Arttu sai kesällä uuden satulan, Wintecin estepenkin. Alkuun näytti ihan hyvältä, nyt kun treenaus taas alkoi niin vähän tuntuu että satulan vaihto on taas edessä.. :P Mutta sellasta se varmaan on näiden kakaroiden kans.

Artun satula testissä. Treenattiin vähän maapuomejakin, Artulta irtoaa välillä ihan kunnon hyppyjäkin. ;)

Domilla tuli ratsastettua ihan liian vähän kesällä, välillä kun Lotta tuli meille ratsastamaan niin otin itse Domin maastoon keulille. Ja on se sitten kiva heppa. :) Kauhea hösööttäjä, ja aina niin innoissaan menosssa... Joko maastoon tai kotio. Laukka on Arttuun verrattuna todella kamalaa, mutta kai se siitä...Pikku hiljaa. Tosin tuo menee edelleen vain kiitolaukkaa, mutta se laukka nousee aina vain paremmin. Domi on jo alkanut laukkailemaan tarhassakin, väliin ne Artun kans siellä spurttailee laidasta laitaan. Ja Domi vetää jo yhdestäkin loikasta sellaiseen laukan tapaiseen juoksuun, tämä meidän en-koskaan-laukkaa-ravuri. :D

Domilla oli alkuun kauheasti vaikeuksia puomien kanssa. Ekalla kerralla saatiin useampi minuutti yrittää sitä tavallisen puomin yli... Toistojen kautta tuo on jo aika näppärä tamma-mamma, ei hirveästi kolisuttele. Ja juu, hyppäämäänkin ollaan opeteltu, mutta siitä sitten myöhemmin... ;)

Junnut. Arttu on jo aika pomminvarma hevonen, ainakin kentällä. Siskot saa aina väliin vetää Aatulla loppuverkat, kun itse kiusaan Domia. Siltä kun herkästi unohtuu näiden "alkeistuntien" aikana miten kuljetaan rauhassa, jotenkin pyöreässä muodossa..

Kesällä kun noiden kengät vähän lenteli omia aikojaan, niin liikutus hoidettiin juoksuttamalla pellolla. Arttukin on jo ihan täysi oppinut, kaikki askellajit sujuu kumpaankin suuntaan.

Domikin laukkailee jo pieniä pätkiä liinassa,tosin se aina oikaisee jolloin liinan kanssa saa olla tarkkana. Mutta tästä se lähtee. :)

Arttu opetelee myös hyppäämistä liinassa, näin aluksi. Kokeilin kerran hypätä sillä ihan ratsastamalla, mutta ponnistuspaikka on ihan hukassa pikku ponilla. Joten treenataan sitä vähän turvallisemmin ensin näin.

Ja kuten näkyy, ponnistustyylikinvähän vaihtelee... On tuo vaikka minkälaista hyppyä esittänyt, jalat väliin (tai aika useinkin) vähän hukassa.

Kolmen viikon intensiivisen juoksutusharjoitelun jälkeen noustiin taas satulaan. Itse meinasin, että Artulla on ihan liikaa virtaa, joten varmuuden vuoksi pistettiin kaikki vermeet päälle olympioita myöten. Mutta Arttu-poika yllätti... Ensimmäisen kerran tänä kesänä tyyppi alkoi hakeutua muotoon. :O Myötäs niskasta ja taipui ympytälle. Ravityöskentelykin oli hienoa, siellä alkoi kantaa itseään jopa hieman paremmin kuin käynnissä. Ravi oli todella mukavaa, rauhallista, ei rynninyt eteenpäin. Välillä sai jopa vähän hoputtaa.

Laukka nousee nykyään käynnistäkin, ei ihan puhtaasti mutta nousee. Väliin Artulla on laiskojakin päiviä, ja silloin hangataan joka asiassa vastaan... Mikään huvittaisi. Tai sitten pitäisi mennä ja kovaa. Tuo pari kertaa mitä se meni kentällä kiltisti melkein-muodossa, jäi taakse kun jätkä joutui kirjoitusteni ajan olemaan vähän vähemmällä liikunnalla.

Se tuli esiins sitten ylenmääräisenä laukkaluna. Alkuravejakaan ei keretty ottamaan kun tuo hakeutui koko ajan vaan laukalle... Ja maastossa jos hirveästi alkoi himmailemaan, tuo alkoi pukittelemaan. :O On siltä ennenkin irronnut laukassa silloin tällöin pari ilopukkia, mutta tällä kertaa tuo pukitti silkkaa vittuuntumistaan.. Tai oikeastaan kuolainta vastaan, olympiat oli taas suussa ja kun jouduin pidättämään väliin ihan kunnolla, ei Arttu oikein tykännyt.

Itse olen viimeksi hypännyt esteitä varmaan 2-3 vuotta sitten, ja nyt aloitettiin uudelleen Artulla. Oma asento on välillä vähän hakusessa, jalat valuu taakse ja myötään ihan liikaa (tosin tuokin on parempi kuin myödätä liian vähän). Mutta kai se pikku hiljaa taas muistuu... Artun kanssa vaan saa olla tarkkana, kun ikinä tiedä mistä se ponnistaa ja miten. Se välillä kiihdyttelee esteille niin, etten pysty ollenkaan kontrolloimaan. Mutta parantanut se on pikku hiljaa, nyt me hypitään noin kerran viikossa, joko minä selässä tai sitten liinassa.

Pääosa kesästä oli maastossa kaahailua, kun ei kenttää saatu käyttöön. Nyt syksyllä pystytään pelloilla vähän ratsastamaan kouluakin, Artun kanssa ei vielä toistaiseksi olla onnistuttu, kun tuo haluaisi vaan kaahata maastossa... Tai sitten tuli mieleeni, että tuo satula ei ole sopiva. Hommattiin siihen romaanikin, mutta täytyy nyt katsoa, jos tuolle saisi vaikka hierojaa.

Domi jatkaa laukkatreenejään ja nyt uutena juttuna mukaan on tullut juoksutuksessa pienet hypyt. Vähän vaihdellen tuo hyppää, joskus menee paremmin ja joskus huonommin... Lisää toistoja vaan niin eiköhän me saada mammastakin esteheppa. ;D